Neea

Meillä on Neean mielestä ruma ulko-ovi (harmi vaan, kun se on ihan uusi ja äidin ja isän mielestä perin tyylikäs). Se on väärän värinen, sillä sen pitäisi selvästikin olla vaaleanpunainen.

Vihdoin pääsimme tänään Otson syntymäpäivää juhlistamaan. Neea halusi tehdä kortin, ja sen olisi pitänyt olla vaaleanpunainen, mutta äiti sai kuitenkin puhuttua väriksi vaaleanvihreän. Siihen piirrettiin Otso (etukannessa) ja lumiukko. Otsolla oli ensin vaaleanpunaiset hiukset, kunnes Neea muisti yks kaks, että Otsolla onkin valkoiset. Kortin sisäkansiin taiteiltiin sitten koko perhe (Neea unohti ne haisevat jäsenet.) Voitte arvioida, josko tästä tunnistaisi, mistä perheestä on kyse:

Menopaussi-teema

TS eli Turun Sanomat ikään kuin toiveestani (eivät varmaan sitä kuulleet) avasi taannoista ilmoittamaansa tutkimusta naisten vaihdevuosien merkityksestä. Tässä linkki laajempaan uutiseen Turun sanomien Teemassa . Sinänsä ihan järkeekäypää!

Yleistä koira-asiaa

Avasin keskustelun espanjanvesikoirien luonteista vesikoiraforumille

BOBO

Meidän pitäisi asettaa harrastuskoirani kanssa tavoitteet selkeämmin. Jos en muista lätkäistä jonkunlaista tavoitelistaa jostain agilityyn liittyvästä tänne maaliskuun aikana, niin muistuttakaa minua. Siihen asti elämä on niin auki, ettei pysty.

Tämmösiä ajatuksia tällä kertaa... päivittelen taas lisää, kun ehdin :)

Ehkä hirvein yrjötauti vuosiin koetteli meidän perhettä tällä viikolla. Silti muutama rohkea söi rokkaa ja tuli pentutreffeille nyt viikonloppuna toipilastaloon. Tosin, pentutreffit olivat ulkona. Kiitos Ansa, Elsa, Venda, Buno ja BOBO emäntineen, sekä erityiskiitokset tuulessa ja tuiverruksessa miesnäkökulmaa treeneihin antaneelle Ilkalle!

Meikäläinen veti sitten nämäkin treenit oikein opettajan organisaatiokyvyllä ja ovenkahvamenetelmällä. Tehdään sitten vaikka näin, että .... haluaako joku lisäohjeita, haluaako joku vielä harjoitella tätä, ja haluatteko vielä tietää jotain? Ja emännät ja isäntä tottelivat luontevasti ja kiltisti, todella ammattitaitoisesti harjoittaen pikkuisiaan. Kiitos, että kestitte tämänkin, vaikka joskus ihmettelen, että kukaan enää tulee meille uudestaan. Tosin, jos yhtään saan puolustella, niin aikaa säästyi varmasti taas, kun ohjeet pamahtivat kuin apteekin hyllyltä , vai? 

Miian blogista luin päivän annista, että vinkkinä kaikille niille, joita eivät juuri näyttelytreenit kiinnosta, että kannustimena voisi toimia ehkä se, että jos ja kun sinne näyttelyyn joskus haluaa mennä, niin ilmoittautumismaksut ovat noin 25-30 € / kehätuomio, joten kylmiltään ei kannata mennä sekoilemaan. Treenejä kannattaa siis tehdä mahdollisimman nuorena tässäkin lajissa, harjoitella kauniisti liikkumista hihnassa, seisomista ryhdikkäästi ja hampaiden näyttämistä ja kopeloimista kaikenlaisissa tilanteissa ja liittää vielä onnistuneisiin suorituksiin se vihjeasana/käsky. Eli kun olet treenannut ensin kotona kuntoon asian, liitä vihjesana ja koiran on paljon helpompi hyväksyä kenties vähän epämiellyttävä asia uudemmassa paikassa. Vie tämäkin harjoitus kotoa pihalle, kadulle, kaupan pihalle, koiratreeneihin ... vaikeuttaen aste asteelta ja jos koira ei näytä muistavan, mistä on kyse, palaa taas yksi askel taaksepäin treenissä.  Toistoa tämäkin. Toinen vaihtoehto on tietysti se, ettei ilmoittaudukaan näyttelyyn, mutta ... kukapa ei haluaisi hienoa koiraansa toisillekin joskus näyttää ...vai kuinka se menikään Tuula?

Hienoin kohta tämän päivän näyttelytreenissä oli se, kun pienen ilospurtin jälkeen jokainen koira juoksi emäntänsä kanssa varmuuden vuoksi vielä kehänauhan ohi nauhaa "nuollen". Kukaan pennuista ei noteerannut liehuvaa ja rapisevaa nauhaa mitenkään, paitsi Ansa, joka yritti päälle päätteeksi vielä pyydystää mokomaa liehuketta. Toivomme, että tämä kasvattajan sydäntä lämmitävä ominaisuus ei sellaisenaan siirry kehiin .

Olen niin ylpeä teistä kaikista emännistä, isännistä ja etenkin niistä omista mussukoista, joita on aina niin kaamea ikävä. Kamera jäi tänään valitettavasti kotiin, Öhbergien kamera tilttasi viimassa. Huomenna on vuorossa kasa liitulakuja - tervetuloa!

ps. Koirapojat lähtettävä tästä vierestä omista lämpöisistä pedeistään terkkuja kaikille, että joo, kyllä ne muisti meidät sieltä autosta ottaa poiskin . ..Jonne joutuivat, kun palasimme Päivin kanssa vielä hetkeksi koiraa puhumaan sisälle taloon, ja lapset nukkuivat vielä. Kaahkoenergia olisi varmasti herättänyt kesken kaiken lapset unilta. Eivät kuitenkaan pojat kauaa siellä kykkineet ja meillä on sentään ihan hyvät tilat koirille autossa.

ps. Nadadorsivut päivitetty

Tänä iltana puhuin aivan käytännössä ääneni käheäksi koiraa. "Vanha" koirakaveri, josta on vuosien varrella kehkeytynyt myös ihan hyvä kaveri muissakin asioissa eksyi Ruohosen kahvipöytään - olipa hauskaa!

Safa oli Ulnorin tullessa häkissä "sulamassa" ulkoilun jäljiltä, mutta haistoi ihanan vieraan jo ovelta. Piip piip, vaikka yleensä vaari ei juuri aidan takana vaivaudu piippaamaan, kun ei siitä kuitenkaan mitään saa. Sulamisvesien imeydyttyä koirapyyhkeisiin pääsi Safa viimein morjestamaan suuresti ihailemaansa koiraihmistä, paineli suoraa päätä keittiöön ja työnsi päänsä ruokapöydän alta Ulnorin syliin. Lähtiessä vielä pari pusua kahdella jalalla seisoen vieraalle hännän heilutuksen kanssa ja voi - Ulnor oli NIIN ihana, että vaarilla pääsi pari tippaa (inkontinenssilääkityksestä huolimatta) matolle. Safa lähettää rakkaita terveisiä vielä jälkikäteenkin, maailman ihanimmalle Ulnorille !

Juteltiin sitten asiaakin. Tuntuu hyvältä, että monien koirien ja monien harrastusten parissa touhunneen ihmisen kanssa on niin helppoa jutella koira-asioista. Itsekin aika monella kentällä kolunneena, mutta vain pienessä mittakaavassa ja lyhytjänteisesti verrattuna keskustelukumppaniin, osaa arvostaa sitä, että koirankouluttajalla toimii oma pää ja harkintakyky. Nykyään seurataan guruja, apinoidaan, tehdään ohjeen mukaan ja monta kertaa unohtuu koiran tulkinta ja kuuntelu kokonaan, ja on niin järkyttävän helpottavaa kuulla "sielunsisaren" ajatuksia tästä apinointikulttuurista. 

Olen jo pitkään miettinyt sitä, että miten opastaa vieläkin varhaisemmassa vaiheessa koiraelämäänsä aloittelevia ihmisiä, Ulnor oli kuullut kentillä sen parhaan ohjeen : "Mieti, jos näkisit itsesi tämän koiran kanssa, kuinka neuvoisit itseäsi - tiedät kyllä vastauksen, kunhan mietit." Tai jotenkin näin, selvennähän Ulnor, jos meni ihan puihin. Ymmärsin, että tämä neuvo toimii varmasti niille, jotka tietävät koirista, koirien käyttäytymisestä ja koirien opettamisesta jotain ja ovat jo jonkin tason "koirakuiskaajia", mutta kun pohdin asiaa aivan aloittelijan kannalta, niin totesin nyt jälkikäteen hiljaa mielessäni, että minun on vieläkin vain opeteltava ulosantiani opastamisessa, yrittää selittää perustellen, esimerkein ja kädestä neuvoen, ja ennenkaikkea opittavat tiivistämään ja rauhoittumaan itse, kuuntelemaan ohjattavaa ja tekemään myös hiljaisia havaintoja. Minulla on oppimista, paljon koirankouluttajana ja vielä enemmän aivan aloittelijoiden neuvomisessa - olenhan itsekin vielä aloittelija!

Nojaa, mihinkä tämä johtaa, ... kadotin jo monen tunnin koiranpuhumisen jälkeen varmasti punaisen langan, mutta se mikä tähän blogikiroitukseen sysäsi oli katsomani Cecar Millanin koirankidutus-sähköpantavideo youtubessa, pahuksen koirakuiskaaja!

Öitä täältä talosta.

ps. Tänään aloitin liitulakujen yksittäissivujen rakentamisen. Toivo elää sen suhteen, kuvia saa lähettää edelleen :)

Äitikin päivittää. Anu kyseli koirakuvien perään. Tällaisia kuvia meidän arkipäivästä saisi tolkuttomasti. Neea sättää jotain semitieteellistä (tässä virittää viivainta) ja Eero tutkii siskon taitoja. Pikkupojat ottaa lokoisasti ja Safa on tietenkin mukana kaikessa, missä tapahtuu. Tässä vanhaherra tarkkailee, putoaako emäntä sohvan käsinojan päältä - hieman ihmeissään, mutta selvästi innoissaan tapahtumasta.

Hmmm, huomaan, että meidän olohuoneen matto on aivan liian pieni sisustusteknisesti... , mutta eihän meillä muutenkaan niin kovin sisusteta.

Mikon kanssa eilen illalla todettiin, että Safalla ei olekaan moneen vuoteen ollut näin pitkään turkkia. Yleensä on siinä kolmen sentin kohdalla kone taas käynyt. Nyt on pituutta jo melkein 5 cm. Sanoi, että kesällä lähtevät yhdessä Ruotsiin kehäkeekoilijoiksi ... heh, emäntä miettii, että mikä kesä. Katsotaas, vieläkö vaarilla kasvaa yhtä komiat kikkurat kuin nuorempana.

Ei vieläkään koirakuvia, mutta Neea halusi tänä aamuna päivittää tänne. Ensin notepadilla hän kertoi aamun kuulumisia ja sitten pitää laittaa ne kaikille tänne internetiin:

Arvelkaapa siitä, mitä täällä on puuhattu!